Etnofutu

Eräät tarinat tavataan Virossa, Inkerissä, Karjalassa ja Suomessa. Niitä pidetään siksi vanhimpana aineistona, joka olisi ollut olemassa jo kalevalamittaisen runouden levitessä. Osa niistä käsittelee kosmisia aiheita, osa vähän arkisempia. Maailman synty käynnistyy vesilinnun muniessa useimmiten Väinämöisen polvelle. Väiski on kuitenkin kelluskellut alkumeressä jo aikansa, ja hämmentävimmissä toisinnoissa itse asiassa joutuu mereen, kun häntä kävelyllä maalla ollessaan ammutaan nuolella. Sanomattakin on selvää, että nykyihmisen rationalismi ja voimakas kausaliteettiusko kannattaa jättää narikkaan syntymyyteistä puhuttaessa. No mutta, kelluskelun päätteeksi saapuu lintu, munat vierivät mereen ja särkyvät, ja niistä syntyy maa ja taivaanvalot, joskus myös taivaankansi. Prosessin aikana Väinö myös uurtaa alkumeren pohjaan maanmuodot.

Kun maailma on suunnilleen tunnistettavissa, päästään Isoon Tammeen, jossa valtava tammi uhkaa kosmista järjestystä. Tammen latva kannattelee Pohjantähteä, taivaannaulaa, mutta sen oksat peittävät taivaanvalot. Tilanne on uhkaava. Lopulta tammi saadaan nurin, yleensä merestä nousevan vaskipukuisen kääpiön avulla. Miksi juuri kääpiön? Pienuus korostaa teon ihmeellisyyttä tammen valtavan koon rinnalla. Kaadetusta rungosta sitten rakennetaan puuesineet: tynnyrit, kolpakot, mastot ja muut. Isoa Tammea on vaikea tulkita, ja siinä vaikuttaa yhdistyneen erilaisia lähtökohtia. Se on vaihtelevasti sekä taivasta kannatteleva maailmanpuu, elämänpuu että side taivaan ja maan välillä. Mahdollisesti kaikkia yhtä aikaa. Näistä sideluonne on helpointa sovitella muiden seikkailujen kanssa. Alkuaikoina jumalat olivat läsnä lähes kaikkialla, Raamatussakin enkeleiden pojiksi kuvatut jättiläiset törttöilivät maan päällä alkuaikoina. Nykyäänhän asia ei selvästikään näin enää ole, kun kerran tietäjän täytyy haltioitua hallusinogeenien ja hulinoinnin avulla taikoja tehdäkseen.

Eräänä päivänä sika tai härkä ei vain lakkaa kasvamasta. Sen ruokkimista sitten jatketaan, kunnes tilanne lopulta lähtee käsistä. Iso Kotieläin erotellaan usein Isoon Sikaan ja Isoon Härkään, mutta eroa vedoksilla ei juuri ole. Elukalle tulee mittaa parisen kymmentä kilometriä, eikä sen teurastaminen enää vähemmiltä jumalilta onnistukaan. Tässä tavataan, harvinaisesti perustarinoiden puolella, ylijumalaksikin väitetty Ukko, jonka jättihirviö ajaa puuhun. Jumalten kuningas vauhdissa. Elukka saadaan sitten lopulta hengiltä, joko usean yrittämän jälkeen tai taas sen kääpiön avulla. Tuloksena on hulvaton kasa lihaa ja ihraa. Laulua onkin esitetty tsaarinaikana kekrijuhlien yhteydessä, ja laajemminkin, talvemmalla teurastettavien kotieläinten kasvua aiheuttamaan.

Joskus kosioretkiltä jää käteen pelkät rukkaset, jolloin katkera sulho, useimmiten Ilmarinen mutta aika usein Väinämöinenkin, päättää ratkaista tilanteen omin voimin. Kultaneito on robottityttö, joka korvaa ailahtelevat naikkoset. Robottitytön rakentaminen rautakauden menetelmin ei kuitenkaan ole helppoa. Matkan varrella syntyy kaikkea roskaa, kuten välkkyvä miekka tai mystinen kotieläin. Lopulta ahjosta nousee kuvankaunis, kultakulmainen neito. Kultaneito ei kuitenkaan ole täydellinen. Se ei tunne tapoja, vaan on kylmä sekä kulttuurisesti että kirjaimellisesti. Robottityttö olisi ehkä hyvä kotitöissä, mutta on huonoa seuraa sekä päivin että öin. Usein lopuksi vielä todetaan, että älä tee näin.

Viimeinen koko itänmerensuomalaiselle piirille yhteinen kosminen tarina on Tulen synty, jossa tuli saadaan ihmisten ilmoille. Aurinkoa rakennellaan taivaankannen katolla, useimmiten asialla on Ilmarinen, joskus Väinämöinenkin tai molemmat, kun tulenkipuna tipahtaa lattialle. Se humahtaa läpi kaikkien taivaan kerrosten ja laskeutuu lopulta Aluen järveen, joka sen voimasta kiehuu pois. Taivaasta putoava tuli polttaa maat ja metsät, ja kipuna itsessään päätyy kalan mahaan. Sieltäpä sitä lähdetään kaivamaan ulos. Yrittäjiä riittää, mm. parivaljakko Neitsyt Maria ja Väinämöinen siinä epäonnistuvat. Kalan pyyntiä varten syntyvät pellava ja kalaverkot. Lopulta saapuu jälleen kerran se kääpiö, joka nostaa tulikalan ja vapauttaa tulenkipunan sen suolista.

Vielä jää täysinäisyyden nimissä Kanteleen synty, jossa rakennetaan ensimmäinen kannel. Joskus asialla on ihminen, harvemmin Väinämöinen, mutta soitollaan ihmiskunnan hurmaa aina Väinö itse. Useimmiten kannel syntyy arkisista komponenteista, mutta erityisesti Laivaretken yhteydessä siihen voi upota myös erikoisempia osia, kuten Kalevalasta tuttu hauenluu.