Euroopan kielikartasto 4000–500 eKr.
Seuraavaan kartastoon olen piirtänyt eri tutkijoiden yrityksiä
sijoittaa kielikuntia ja niiden kehitysasteita menneisyyden aikoihin ja
paikkoihin. Harva tutkija piirtää itse karttojaan, ja syy käykin äkkiä
selväksi – kartalla kielten ja materiaalikulttuurien korreloinnista yli
jäävät aukot käyvät välittömästi selviksi. Pelkkänä tekstinä vakuuttavan
tuntuinen artikkeli alkaa näyttää äkkiä puoskaritouhulta kartalle
sijoitettuna.Kartaston on tarkoitus aikanaan jatkua aina
vuoteen 1500 jKr. Tällä laajuudella käännetty Tartun yliopiston
etnogeneesin arkeologian maisterikurssin kurssityöstäni.Käytin keskeneräisen myöhemmän osan uralilaisten kielen komponenttia englanninkielisen osion taustaesittelyssä, jossa sitä voi vilkaista 1000-vuoteen jKr. asti.1. Kielikartasto 4000–500 eKr. Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Tilanne 4000 eKr.
Boreafraasialaiset kielet: berberi, egypti, seemi.Afroaasialainen
kielikunta on hajonnut jo vuosituhansia aiemmin, ja muut haarat
majailevat Koillis-Afrikassa, josta ne eivät kuitenkaan levinneet
Eurooppaan asti (Ehret 2000: 291.) Tässä käsitellään siis vain sieltä
etelästä levinnyttä pohjoisryhmää eli
boreafraasialaisia kieliä. Egyptin kieli – tai pikemminkin
egyptiläiskielet
– sijaitsee jo meille tutussa Egyptissä, ja berberikielet aivan sen
tuntumassa. Varhaiset seemiläiskielet sijaitsivat ilmeisesti Levantin
sisämaassa. (Blench 2006: 158.) Kävellen sinne on kuitenkin menty, joten
luultavasti myös Egyptin ja Sisä-Syyrian välissä olisi ainakin
tipoittain puhuttu afraasialaiskieliä. Niistä ei kuitenkaan ole säilynyt
yhtään mitään aineistoa, joten alue täytyy jättää tyhjäksi. Tämä on
kyllä viihteellinen, mutta ei sentään fantasiajulkaisu.
Indoeurooppalaiset kielet: kantaindoeurooppa, anatoliaAnatolialaiskielet,
joihin kuului mm. heetti, ovat eronneet muusta kielikunnasta nähtävästi
jo 4000 eKr. tultaessa. (Anthony 2007: 48.) Joskus ne lasketaan
esi-indoeurooppalaisiksi kieliksi. Asko Parpola katsoo kantaindoeuroopan korreloivan
Khvalynskin ja
Srednyi Stog II
-materiaalikulttuurien kanssa Dnieperin–Donin aroilla. (Parpola 2013:
122.) Olen piirtänyt mainitun alan länsiosaan anatolian kielet, koska
jossakin niidenkin pitää sijaita, eikä kukaan ota niihin kantaa tässä
kohtaa. Nykyään ehkä suosituin peruste indoeurooppalaisten kielten
nopealle leviämiselle ovat kärryt ja niiden tuoma arvovalta –
paikallisväestön uskotaan itse hakeutuneen
indoeurooppalaisiksi, vähän samoin kuin suomalainen oppineisto heittäytyi aikanaan ruotsalaiseksi.
Muut kielet?Neoliittisessä Euroopassa arvioidaan vaikuttaneen 20–40 kieliperhettä, joista siis indoeurooppalainen on vain yksi. (Anthony 2007: 80.) Niistä ei valitettavasti tiedetä mitään, joten niitä ei voi kartallekaan piirtää. Usein
Euroopan alkuperäiskieleksi tituleerattu Baski voi edustaa jotakin niistä, tai ehkä se on saapunut Eurooppaan myöhemmin vaikkapa Pohjois-Afrikasta, jonka paleokielistä ei myöskään tiedetä mitään. Kartan tyhjiä kohtia ei missään nimessä saa tulkita pahimpia aavikkoja lukuunottamatta asumattomiksi, sillä koko manner on asutettu mannerjään sulamisesta asti.
3500 eKr. saakka
Boreafraasia: berberi, egypti, länsiseemi, itäseemi.Lännessä
ei suuria muutoksia. Alkuseemi on jakautunut länsi- ja itäryhmiin,
joista itäinen, johon kuuluivat mm. Assyrian ja Babylonian imperiumien
kielet, on levinnyt salamavauhtia Mesepotamian valtakieleksi. (Kitchen
et al. 2009.)
Indoeurooppa: anatolia, kantaindoeurooppa, tokaari.Anatolian kielet yhdistetään
Cernavodan
kulttuuriin Itä-Balkanilla. (Parpola 2013: 123.) Tokaarikielet ovat
eronneet indoeurooppalaisesta ryhmästä ja leviävät Uralin itäpuoleisella
arolla. (Anthony 2007: 57.)
3000 eKr. saakka
Boreafraasia: berberi, egypti, länsiseemi, itäseemi.Länsiseemiläiset kielet leviävät Levantissa. (Kitchen et al. 2009)
Indoeurooppa: anatolia, SW-IE, NW-IE, arjalaiskielet, tokaari.Kantaindoeuroopasta ei voida enää puhua. Pääryhmä on jakautunut kolmeen ryhmään, joista luoteisindoeuroopan Parpola yhdistää
vasarakirveskulttuuriin
(Parpola 2013: 129.) Väinäjoen pohjoispuolelta ei kuitenkaan tunneta
lainkaan vanhoja indoeurooppalaisia paikannimiä, (Junttila 2013: 262.)
joten olen jättänyt ne pois. Tässä kohtaa tulee muistaa, että kieli,
identiteetti ja materiaalikulttuuri ovat eri asiat – minäkin pukeudun
farkkuihin ja juon kolaa, vaikken ole amerikkalainen. Punainen möhkäle
ei myöskään tarkoita, että kaikki alueella olisivat jo omaksuneet
indoeurooppalaisen kielen, vaan
kiinteiden rajojen puutteessa seka-asutus oli yleistä aina keskiajalle asti. Lounaisindoeuroopan Parpola yhdistää
Tripolyenjälkeiseen kulttuuriin (Parpola 2013: 134.) ja arjalaiskielet indoeurooppalaisten kotikonnuilla vaikuttavaan
Yamnayan kulttuuriin. (Parpola 2013: 137.) Tokaarikielet vaikuttavat levinneen Balhašjärjen koillispuolelle
Anafasijevon kulttuurin
yhteydessä. (Anthony 2007: 308.) Jäikö viimeisten väliin siis joitakin
indoeuroopankielisiä ryhmiä? Varmaankin, mutta taaskin aineistoa ei vain
ole.
2500 eKr. saakka
Boreafraasia: berberi, egypti, länsiseemi, itäseemi.Berberikielten ensimmäinen suuri ekspansio ulottaa ne
Maghrebin puoliväliin.
(Ehret 2000: 292.) Suurpiirteinen kielenkäyttö piilottaa tarkan tiedon
puutteen. Länsiseemiläiset kielet leviävät edelleen Levantissa. (Kitchen
et al 2009.)
Indoeurooppa: kelttikielten ryhmä, NW-IE, SW-IE, anatolia, arjalaiskielet, tokaari.Anatolian kielet ovat saapuneet Anatoliaan arviolta 2700 eKr.
Troija I -kulttuurin yhteydessä. (Parpola 2013: 124.) Luoteisindoeuroopasta on irronnut kelttikielten ryhmä, jonka Parpola yhdistää
Kellokannukulttuuriin. (Parpola 2013: 130.) Puhun kelttikielten
ryhmästä,
koska usein meille tuttujen kelttikielten katsotaan levinneen vasta
rautakaudella Alppien pohjoispuolelta. Ne edustavat siis vain yhtä
ryhmän haaraa, joka olisi sikäli levitessään niellyt lähisukukieliään.
Lounaisindoeurooppa leviää Tonavan alueelle. (Parpola 2013: 134.)
2000 eKr. saakka
Boreafraasia: berberi, egypti, länsiseemi, itäseemi.Länsiseemiläiset kielet leviävät edelleen. (Kitchen et al 2009.)
Indoeurooppa: kelttikielten ryhmä, itaalikielten ryhmä, NW-IE, SW-IE, anatolia, iraani, indoarja, tokaari.Luoteisindoeuroopasta eroaa itaalikielten ryhmä, joka yhdistetään
Uneticen kulttuuriin.
(Parpola 2013: 131.) Lounaisindoeurooppa leviää Tonavaa myöten
Pannoniaan, nykyisen Unkarin kulmille. (Anthony 2007: 344. Anthonyn
mielestä kyseessä olisi itaaliset ja kelttikielet sisältävä ryhmä, mutta
noudattelen suurissa linjoissa Parpolaa, koska hänen hypoteensinsa on
kattavampi. Huomaatte kuitenkin, ettei näistä asioista ole mitään
varmuutta.) Se leviää myös Traakiaan, ja tämä haara edustaa kreikan
kielen alkuastetta. (Anthony 2007: 369.) Arjalaiskielet ovat hajonneet
iraanisiksi ja indoarjalaisiksi kieliksi, joista jälkimmäinen leviää
Aasian puolella
Abaševon kulttuurin alueelle. (Parpola 2013:
138.) Tokaarikielet ovat saapuneet Tarimin altaaseen, josta niillä
kirjoitettuja tekstejä tunnetaan. (Anthony 2007: 311.)
Uralilaiset kielet.Kantaurali
esiintyy Kama–Vjatka–Belaja-jokilaaksossa. (Parpola 2013: 160–162.)
Kantauralissa esiintyy arjalaiskielten jakoa edeltäviä lainasanoja,
joten kieli on esiintynyt joko tässä tai muualla arjalaisen kielikunnan
reunalla jo aiemmin.
1500 eKr. saakka
Boreafrasia: berberi, egypti, keskiseemi, eteläseemi, itäseemi.Länsiseemiläiset
kielet ovat levinneet koko Länsi-Arabiaan ja jakautuneet keski- ja
eteläseemiin, (Kitchen et al 2009; Blench 2006: 157.) joista
jälkimmäiseen kuuluu vieläkin pieniä vähemmistökieliä Jemenissä ja
Omanissa.
Indoeurooppa: kelttikielten ryhmä, itaalikielten
ryhmä, germaani, baltoslaavi, NW-IE(?), SW-IE, kreikka, anatolia,
armenia, iraani, indoarja, tokaari.Luoteisindoeuroopasta ovat eriytyneet
Pohjoismaiseen pronssikauden kulttuuriin yhdistetyt germaanikielet ja
Trzcniec–Sosnitsa–Komarovin kulttuuriin yhdistetyt baltoslaavilaiset kielet. (Parpola 2013: 132–133. Itaalisten kielten ryhmä leviää
Tumuluskulttuurin
mukana etelään. (Parpola 2013: 131.) Hollannin kulmille jää näistä
linjanvedoista aukko, johon olen piirtänyt tuntemattoman
luoteisindoeurooppalaisen kielen.
Monet Balkanin niemimaan
muinaiskielet – kuten illyyri, daakia ja traakia – olivat selvästi jo
antiikin aikana olleet alueella pitkään, mutta aineiston puutteessa
niiden ryhmittelyä indoeurooppalaisessa kielikunnassa ei tunneta.
(Parpola 2013: 131.) Olen piirtänyt ne lounaisryhmään. Albania voi
edustaa illyyrikielten haaraa, mutta jälleen muinaisen dokumentaation
puutteessa varmuutta asiasta ei ole. Kreikkalaiskielet ovat eriytyneet
ja levinneet meille tuttuun Kreikkaan. (Parpola 2013: 135.)
Indoarjalaiset kielet ovat levinneet koko Keski-Aasiaan
Petrovkan ja
Andronovon kulttuurien yhteyteen. (Parpola 2013: 138.) Iraaniset kielet seuraavat niiden kannoilla
Srubnayan kulttuurin yhteydessä. (Parpola 2013: 140.)
Urali.Uralilaiset
kielet ovat levinneet nopeasti ja voimakkaasti Koillis-Euroopan
havumetsävyöhykkeellä. Länsimurre esiintyy Volgan latvoilla osittain
baltoslaavilaisten kielten kanssa sekaisin. (Parpola 2013: 150–151,
162–163, 164.)
1000 eKr. saakka
Boreafraasia: berberi, egypti, keskiseemi, eteläseemi, itäseemi.Itäseemi
alkaa väistymään keskiseemin alta. (Kitchen et al. 2009.) Jälkimmäiseen
kuuluu mm. Lähi-Idän antiikin yleiskieli aramea.
Indoeurooppa:
kelttikielten ryhmä, itaalikielten ryhmä, germaani, baltoslaavi, SW-IE,
kreikka, anatolia, armenia, iraani, indoarja, tokaari.Itaalikielten ryhmä leviää
Uurnakenttä- ja
Villanovon kulttuurien
yhteydessä. (Parpola 2013: 131.) Nyt ryhmä ulottuu Italiaan, jossa
esiintyivät varsinaiset itaaliset kielet – esim. latina ja oski.
Tumuluskulttuurin pohjoisosaan jäävään aukkoon olen piirtänyt
germaanikieliä.
Armenialaiskielet ovat eriytyneet
lounaisindoeuroopasta ja sijaitsevat jo Anatoliassa. (Parpola 2013:
135.) Indoarjalaiset kielet ovat levinneet Swat-joen alueelle, ja
iraaniset kielet seuraavat perässä
Aleksejevkan ja
Yazin kulttuurien alueelle. (Parpola 2013: 140.)
Urali: länsiurali, mari, permi, ugri, samojedi.Länsiurali leviää
Tekstiilikeraamisen kulttuurin
sisällä itään keskimurteen alueelle. (Parpola 2013: 152.) Parpola uskoo
sen levinneen myös koko tekstiilikeramiikan levintäalueelle Oulua
myöten, mutta saamelaiskielten myöhempi eteläinen lähtöalue ei tue tätä.
(Aikio 2013: 104.) Keskiryhmä on hajonnut marilais- ja
permiläiskieliin. (Parpola 2013: 162–163.) Näistä tosin
permiläiskielistäkin kiistellään, joten voi olla, että keskiuralilaisia
kieliryhmiä onkin kolme: mari, udmurtti ja komi. Se ei olisi kielikunnan
vanhalla ydinalueella mitenkään kummallista – kielet nimittäin
pikkuhiljaa keskittyvät keskuspaikkojen ympärille: alueella vanhat
kielet eroavat toisistaan äkillisesti ja voimakkaasti, mutta tuoreissa
ekspansioissa kieli tai kielet muodostavat sulavan murrejatkumon.
Itäryhmässä laaja-alainen
Tšerkaskulin kulttuuri jatkuu suppeammalla alueella
Mežovkan kulttuurina.
Parpola yhdisti aiemmassa vaiheessa koko itäuralin edellämainittuun ja
tässä Mežovkan ugrilaisiin kieliin, (Parpola 2013: 166.) joten olen
tässä piirtänyt samojedikielet Mežovkasta puuttuvalle Tšerkaskulin
alueelle.
500 eKr. asti
Boreafraasia: berberi, egypti, levantinseemi, arabianseemi, eteläseemi.Berberikielten
toinen ekspansio on ulottanut ne koko Pohjois-Afrikkaan. (Ehret 2000:
292; Blench 2006: 154.) Luultavasti Kanarian saarten
espanjalaisvalloitusta edeltänyt kieli oli myös berberikieli, mutta
jälleen kerran sitä ei juuri dokumentoitu. Länsiseemi on viimeistään nyt
jakautunut levantinseemiin – esim. foinikia, aramea ja heprea – ja
arabianseemiin, jota edustaa tietysti arabia. (Kitchen et al. 2009.)
Levantinseemi leviää Pohjois.Afrikkaan puunilaissiirtokuntien myötä.
(Hunt 2009.) Eteläseemi, johon kuuluu mm. Etiopian valtakieli amhara, on
levinnyt Afrikan puolelle. (Ehret 2000: 293.) Itäseemi on hävinnyt
arkikielenä kokonaan, (Kitchen et al. 2009.) mutta esim. akkadi säilyi
liturgisena kielenä vielä vuosisatoja.
Indoeurooppa:
kelttikielten ryhmä, itaalikielten ryhmä, germaani, baltoslaavi, SW-IE,
kreikka, anatolia, armenia, iraani, indoarja, tokaari.Kelttikielten ryhmä leviää itään
La Tènen rautakulttuurin yhteyteen. (Parpola 2013: 130.) Germaanikielet leviävät
Jasdorfin kulttuurin
mukana välille Rein–Oder. (Parpola 2013: 132.) Iraaniset kielet ovat
levinneet meille tuttulle Iranin ylätasangolle (Esim. Briant 2002.)
mahdollisesti jo 900-luvulla eKr. Kreikan kieli on levinnyt
Pohjois-Välimerellä siirtokuntien myötä mm. Etelä-Italiaan. (Esim.
Tsetskhladze 2006.)
Urali: itämerensuomi, saame, mordva, mari, permi, ugri, samojedi.Länsiurali
on hajonnut itämerensuomalaiseen, saamelaiseen ja mordvalaiseen
ryhmään. (Parpola 2013: 52–53, 104.) Keskelle jäävä alue venäläistyi
varhain, eikä siitä ole tarkkaa tietoa. Jotkut tutkijat – erityisesti
tietysti itse saamelaiset – katsovat saamelaiskielten levinnän
ulottuneen pitkälle Arkangelin taakse. Itse olen piirtänyt ne
epäselviksi. Keskiryhmässä permiläiskielissä tapahtuu udmurtin ja komin
eriytymistä, (Parpola 2013: 162–163.) josta päätellen ryhmä olisi
levinnyt jo nykyisiä komialueita kohti. Pohjoisalueen leviämisen
ajoittaminen on vaikeaa, koska mitään kielikontakteja ei tunneta. Sen
sijaan myöhempi saamelaiskielten maksimilevintä Skandinaviassa voidaan
ajoittaa germaanilainojen avulla varsin tarkasti. Samojedikielet ovat
levinneet Obin latvoille ja ehkä jopa Jenisein valuma-altaaseen.
(Parpola 2013: 166.)
2. Esimerkkejä kieliryhmistä
Boreafrasia Berberi – vähemmistökieliä Pohjois-Afrikassa
Kabyli – kuuluisan jalkapalloilija Zinedine Zidanen molemmat vanhemmat ovat kabylinkielisiä
Tuaregi
Zenaga
Egypti
Muinaisegypti
Keskiegypti
Kopti – Egyptin kristittyjen liturginen kieli
Seemi
Itäseemi
Akkadi
Assyria
Babylonia
Länsiseemi
Keskiseemi
Levantinseemi
Aramea – pitkään Lähi-Idän valtakieli, Uuden testamentin alkukieli
Heprea
Foinikia – puunilaissiirtokuntien kieli, säilyi roomalaisajan Pohjois-Afrikassa
Arabianseemi
Arabia – nykyään pikemminkin kielikunta
Eteläseemi
Mehri – vähemmistökieli Jemenissä
Shehri – vähemmistökieli Omanissa
Amhara – Etiopian valtakieli
Ge'ez – Etiopian kristittyjen liturginen kieli
Indoeurooppa Anatolia
Heetti
Lyydi
Kantaindoeurooppa
Tokaari
Tokaari A – tunnetaan Länsi-Kiinan pronssikauden muumioista
Luoteisindoeurooppa
Kelttiryhmä
Varsinaiskeltti – lähes hävitetty 1800-luvulla
Irlanti
Bretagne
Wales – noin puolet walesiläisistä omakielisiä
Itaaliryhmä
Veneetti(?) – hävisi antiikissa
Liguuri(?) – hävisi antiikissa
Varsinaisitaali
Oski
Latina
Italia
Romania
Ranska
Germaani
Saksa
Ruotsi
Englanti
Baltoslaavi
Länsibaltti
Preussi – hävisi 1600-luvulla
Itäbaltti
Liettua
Latvia
Slaavi
Itäslaavi
Venäjä
Länsislaavi
Tšekki
Eteläslaavi
Serbokroaatti
Lounaisindoeurooppa
Traakia(?)
Illyyri(?)
Albania(?) – sijoittelu indoeuroopan sisällä ja aiempi kantamuoto epäselvät
Kreikka
Makedonia – joko muinaiskreikan neljäs murre tai sen lähin sukukieli
Muinaiskreikka
Nykykreikka
Armenia – nykyarmenialla kaksi standardikieltä
Länsiarmenia
Itäarmenia
Arjalainen
Iraaninen
Kaakkoisiraani
Paštu – Afganistanin suurin kieli
Lounaisiraani
Persia – Iranin valtakieli
Luoteisiraani
Meedi – iraanisten imperiumien valtakieli ennen persiaa
Kurdi – usean valtion alueella vähemmistökieli
Balotši – Iranin ja Pakistanin rajalla
Koillisiraani
Sogdia – Keski-Aasiassa, nyk. pieni vähemmistökieli Tadžikistanissa
Skyytti – Mustanmeren pohjoispuolen aroilla
Osseetti – pieni vähemmistökieli Venäjän Kaukasuksella
Indoarjalainen – sisäinen rakenne sekava
Sanskriitti – hindujen liturginen kieli
Hindi–Urdu – Intian ja Pakistanin suurin kieli
Romani – vähemmistökieli ympäri Eurooppaa ja Lähi-Itää
3. Bibliografia
Aikio, A. 2013:
An Essay of Saami Ethnolinguistic Prehistory. A Linguistic Map of Prehistoric Northern Europe 63–117.
Anthony, D. 2007:
The Horse, the Wheel, and Language: How Bronze-Age Riders from the
Eurasian Steppes Shaped the Modern World.
Briant
2002: From Cyrus to Alexander: A History of the Persian Empire.
Blench, R. 2006: Archaeology, Language, and the African Past.
Ehret , C. 2000: Language and history. African Languages: An Introduction: 272–297.
Hunt, P. 2009: The Locus of Carthage: Compounding Geographical Logic Afr Archaeol
Rev (2009) 26:137–154.
Kitchen, A. et al. 2009: Bayesian phylogenetic analysis of Semitic languages
identifies an Early Bronze Age origin of Semitic in the Near East. Proc. R.
Soc. B (2009) 276, 2703–2710.
Parpola, A. 2013: Formation of the Indo-European and Uralic (Finno-Ugric) language
families in the light of archaeology: Revised and integrated 'total'
correlations. A Linguistic Map of Prehistoric Northern Europe 119–184.
Tsetskhladze
2006: Greek Colonisation: An Account of Greek Colonies and Other Settlements
Overseas.