Etnofutu

Maailman rakenne

Myyttinen maailma on järjestynyt pohjois-etelä-akselia myöten. Maailman keskipiste on Pohjantähden alla, meidän mielissämme siis pohjoisnavalla, ja maailma leviää kiekkona sen ympärille. Taivaankansi leviää huippukohdastaan Pohjantähden kohdalla puolipallona maan päälle. Taivas kohtaa maan lämpimässä Lintukodossa, meidän mielissämme päiväntasaajalla, jonne linnut lentävät talveksi yötaivaalla kuultavaa Linnunrataa pitkin. Siellä kaukana etelässä taivas kaartuu niin lähelle maata, etteivät sikäläiset mahdu olemaan normaalin kokoisia. Lintukodossa elääkin kääpiöitä, jotka joutuvat talvisin taistelemaan kotiinsa hyökkääviä lintuhirviöitä vastaan. Lintuhirviöt ovat siis meidän muuttolintumme. Maan ääressä kurkia vastaan taistelevat kääpiöt tunnetaan Euroopassa laajemminkin, ne vilahtavat myös Homeroksen Iliaassa.

Taivasta itsessään kuvaillaan kirjokanneksi, kuten kimmeltäviä metalliesineitä. Metallipajassahan taivas rakennettiinkin, kuten myöhemmin todetaan. Eikä taivaan hahmottaminen vaskiseksi ole suomalaisille ainutlaatuista, vaan vekkulit partasuut kreikkalaisetkin niin aikanaan tekivät. Muistuttaahan väriliuku avoimen taivaan alla haaleasta horisontistä syvään kattotaivaan sineen lähinnä pehmeästi kaartuvan metallin kiiltoa. Taivas pyörii paikallaan Pohjantähden, myös taivaannaula Suomessa, pohjannaula Virossa, napatähti Lapissa, yms, varassa ja tästä syystä taivaanvalot kiertävät meitä kurjia ihmispoloja. Koko taivas ei kuitenkaan ole yksi ehjä vaskipannu, vaan esim. Tulen synnyssä tulikipuna valahtaa usean erillisen kerroksen läpi pudotessaan taivaasta maahan. Joskus taivaita on kuusi, joskus yhdeksän. Yhdeksänkertainen taivas toistuu Euroopassa Persian mithralaisilta Danten Jumalaiseen näytelmään ja skandinaavien maailmaan.

Ikuisesta kesästä nauttivasta Lintukodosta pohjoiseen on normaali maailma. Ihmisten maailmassa sijaitsevat myös jumalten kodit. Jostakin syystä mm. Päivätär, Auringon jumalatar, ei asu auringossa tai edes taivaassa, vaan Päivölässä maan päällä. Päivättären koti sijaitsee vaikean ja vaarallisen tien päässä, ilmeisesti kaukaisessa etelässä, joskaan ei Lintukodossa asti.

Pohjola on viimeisenä ennen maailman keskipistettä. Pohjola on laakean maailman pohjalla avautuva jäinen helvetti. Sieltä löytyy kuolema, taudit ja pahat henget. Kuitenkin Pohjolan kassa tursuaa arvometallia ja kolikoita. Pohjoisen suurten vaarojen kauhua tylsyttää suuren aarteen viekoitteleva kiilto. Joskus mantereisen Pohjolan takana on vielä Rutjan meri, jossa kuohuva pyörre ajoittain johtaa Manalaan. Rutja meillä on vieläkin keskuudessamme, joskin nykyään se ääntyy Ruija ja tunnetaan paremmin Norjan Finnmarkina. Yleisemmin mustan meren tilalla on Musta joki, jonka yli Manan majoille yleensä päästään. Vesireitti kuoleman valtakuntaan on pohjoisessa yleinen, ja esiintyy lähes identtisenä komeilla ja ugrilaisilla. Mustan joen yli pääsee Tuonelan tytön kyydillä. Joskus joessa kelluu kirveitä ynnä muita teräviä astaloita, joissa kahlaaminen jää pahojen rangaistukseksi. Toisin kuin Pohjola, Manala ei ole pahuuden koti. Manan majoille päästyään ihminen ei joudu kärsimään, eikä Tuonen neitoa tarvitse kolikoilla lahjoa. Takaisin sieltä ei silti ole tulemista.

Mitä tarkalleen Pohjantähden alla on? Se vaihtelee kertojan mukaan, kuten suulliselle tiedolle on tyypillistä. Joskus keskellä on Manala, joskus Pohjola. Joskus taivaannavan alla nousee maailmanvuori, joka taivasta kannattelee. Joskus kannattelijaa, maailmanpylvästä, ei ole, joskus se oli Suuri Tammi, joskus se on sampas jonka joku saattaa Kalevalastakin tunnistaa. Siinä tapauksessa Sammon kirjokannen varastamisessa on kyse kirjaimellisesti maailman tukipisteen ja taivaan itsensä anastamisesta. Eikä ole muuten ainut kerta, Kalevalastakin löytyy Päivän päästö, jossa Kuu ja Aurinko varastetaan. Maailmanvuori kohoaa, silloin kun kohoaa, Pohjolassa kultaisena, hopeisena, vaskisena, rautaisena, teräksenä. Uhkaava Ukon musta kivi voi olla sama kuin fragmentaarisena havaittava Kipuvuori, joka nimensä mukaisesti ei ole suositeltava lomakohde ja johon palataan myöhemmin.