Jonkun täytyi tietysti synnyttää jumalsankarit, jotka maailman muotoilevat. Vaihtelevasti se on Ilman impi, Pohjan neito, Iro tai jopa Neitsyt Maria. Useimmiten alkuemän siittää tuuli tai muu luonnonilmiö, mutta joskus isäksi mainitaan epämääräinen Meren ukko. Usein Väinämöinen, Ilmarinen ja joskus vieläpä Joukahainen syntyvät yhtä aikaa veljeksinä maailmaan. Mikäli alkuäiti on joku muu kuin Neitsyt Maria, häntä ei enää synnytyksen jälkeen juuri nähdä.
Jostakin syystä paikalla on myös vesilintu, joka sittemmin munii taivaan valot sisältävän kultaisen munan yleensä Väinämöisen polvelle. Joskus elukka on muutenkin jumalallinen maakotka, mutta silloinkin se ilmestyy selittämättömästi tyhjästä. Mitä se söi? Mistä se tuli? Hällä väliä. Sivuseikka. Joku vain oli paikalla aikana ennen aikaa.
Tursas, myös Turilas, Turisas, Turso yms, on maailmaa vanhempi merieliö ja näistä tapauksista ainut, joka toimii yhä aktiivisena. Pahansuovan Tursaan väitetään nostaneen myrskyt, ilmeisesti lähinnä huvikseen. Aina Tursas ei kuitenkaan riehu päättömästi, vaan normaalioloissa aiheuttaa hennommatkin meren allot. Joskus usein jättiläismäisen merispurgun näköiseksi kuvattu olio ilmenee ihmismuotoisen sijaan eläinmuotoisena merihirviönä, joka muistuttaa joko mustekalaa tai mursua. Näistä mustekala lienee tuorein näkemys, koska mustekaloja ei näillä kulmilla hirveästi näy. Sen sijaan ihmismuoto on alkuperäisin. Tursaanturilas on nimittäin germaanilaina, jossa kaksi erilaista svenssoneilta opittua otusta on sekoittunut keskenään. Turisas ja vastaavat muodot palautuvat germaanien ukkosenjumalan, Tor, Donar yms. kantamuotoon, kun taas Tursas ja muut juontuvat skandinaavien huurretursaisiin, hrímÞurs, joita on vaikea erottaa toisesta jättiläistyypistä, jotunneista. Molemmat olivat läsnä ennen skandinaavien maailman syntyä ja molempia väitetään vaihtelevasti skandinaavien maailman isän, Ymir-jättiläisen pojiksi.
Virolaisesta suklaastakin tuttu Kaleva on tärkeä veikko. Varhaisissa jumalluetteloissa hänestä on yritetty leipoa eräänläistä jäisen pohjolan Kronosta, jonka 12 poikaa muodostavat olympolaisen pantheonin. Tälle ei kuitenkaan tahdo löytyä rahvaan suusta perusteita. Sen sijaan Kaleva liittyy määreenä kaikenlaiseen tavallisuudesta poikkeavaan. Kalevantähti on meille tuttu Sirius, tähtitaivaan kirkkain tähti tietysti Auringon poislukien. Kalevantulet taas ovat äänettömiä salamoita. Saamelaiskielissä Kalevantulet tarkoittavat vesisäihkyä, bioluminoivien pieneliöiden hehkua meressä. Joskus harvoin Kaleva osallistuu maailman syntyyn meren- ja maanmuodot kaivertamalla, mutta yleensä hän on voimakkaimmin läsnä poikiensa kautta. Kalevalastakin on tuttu Kullervo Kalevan poika, joskin Kalevalaan on poimittu muoto Kalervon poika, jossa rv-rypäs on laajentunut isänkin nimeen. Virossa samanniminen tapaus joskus rakentaa Kultaneidon. Yleensä Kalevan pojaksi mainitaan tai kuvaillaan komea, väkivaltainen seksihurjastelija. Lemminkäinen saa lisänimen usein, Väinämöinen ja Ilmarinen harvoin. Näin toimii myös Kreutzwaldin Kalevanpoika, joka ei kuitenkaan saa etunimeä. Pohjoisen Kullervo yritetään lapsena tappaa polttamalla, mutta alkujättiläisen perillisenä hän ei ole roviosta moksiskaan. Tällöin poika otetaan orjaksi, ja väkivahvan lapsen kaltoin kohtelu johtaa ennen pitkää veriseen kostoon.
Uuden ajan kansanperinteessä kiviröykkiöt ja hiidenkirkot tulkitaan muuten jättiläisten tekemiksi, ja näitä jättejä nimitetään hiisiksi ja Virossa myös kalevanpojiksi. Tässä kohtaa eri vuosilta periytyvät tarinat käyvät keskenään ristiriitaisiksi, koska myös Hiisi esiintyy myyttiaineistossa yksittäisenä henkilönä, hirvien lajinhaltijana.