Yleiskristillisesti Pirun voidaan sanoa kykenevän ilmestymään minä tahansa eläimenä, poislukien karitsa (Angus Dei, Jeesuksen valeasu Ilmestyksessä) sekä lehmä ja aasi, jotka todistivat Jeesuslapsen syntymää. Virossa Saatana on havaittu kyllä myös karitsana ja lehmänä, eikä aasia maassa juuri käytetty. Koko esiintymisistään Saatana on eläin 20,8% tapauksista, joista yli puolessa kyseessä on kotieläin. Keskiajan demonologien mielissä Saatana esiintyisi vaarallisena villieläimenä, mutta Virossa ainut yleisimpiin mahtuva villieläin on vaaraton jänis. Raamatusta tuttu kiljuva jalopeura ei jostakin syystä ole tehnyt vaikutusta. Ihmispirun tavoin eläin-Saatana narahtaa joskus kummalisen ulkoasunsa takia: vasikalla on hattu päässä tai suden silmät lyövät kipunoita. Joskus kaikkien värivirheellisten tai muuten kummallisten eläinten sanotaankin olevan Saatana.
Ylivoimaisesti yleisin saatanallinen eläin on koira, yleensä musta sellainen. Viro–Suomi–Ruotsi-akselilla myös punainen hurtta on yleinen, mutta muualla se on harvinaista. Koirien haukkuminen ei ole kristinuskolle uusi ilmiö, vaan sekä seemiläiset että indoeurooppalaiset ovat yhdistäneet koiran saastaan ja manalaan. Koira manalan vartijana tunnetaan myös uralilaisilla ja siperialaisilla kansoilla. Universaalia koiraviha ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi ortodokseilla koira suojelee pahoilta hengiltä. Kiinnostavasti sekä koira että Saatana ovat ihmisestä riippuvaisia.
Toiseksi yleisin on villieläin jänis. Jänis-Saatana valvoo kristillistä moraalia selvästi eniten: se tappaa pyhänä metsästävän, houkuttelee ahneet heikoille jäille ja häiritsee hirttäjäisiä leikkivää väkijoukkoa, jolloin hirtettävä vahingossa päätyykin Helvettiin. Antiikissa jänis yhdistettiin mm. juopottelun jumalaan Dionysokseen, ja varhaiskeskiajan Keski-Euroopassa noidat muuttuivat jäniksiksi.
Kolmantena tulee kissa, jälleen yleensä musta. Kissa onkin yleinen, joskaan ei universaali, Saatanan muoto. Venäjällä Saatana esiintyy kissana jopa ihmistä yleisemmin, mutta Reinin varressa sitä ei tavata lainkaan. Laajemmin Keski-Euroopassa saatanallinen kissa tunnetaan, ja esimerkiksi Pirun voi kutsua esille viemällä mustan kissan tienristeykseen ja ääneen kiroamalla.
Seuraavana tulevat vuohi, hevonen ja sika, joista vuohi on vielä laajalti tunnettu. Antiikissa vuohi oli rivo eläin (vrt. huoripukki), ja Saksassa noidat maksoivat veroa mustalle vuohelle. Hiirtä ja oravaa tavataan tipoittain jo 1600-luvulta alkaen, mutta ne eivät koskaan ole olleet erityisen suosittuja. Länsi-Euroopassa suosittuja ovat olleet sammakko ja käärme. Nämä eivät Virossa ole juurikaan itse vanha Vihtahousu, mutta niiden tappamisesta sai silti syntejä anteeksi. Käärmevihaa tavataan kyllä ympäri maailmaa, ja ne sijoitetaan usein tekemisiin manalan kanssa.
Linnun muotoinenkin Piru tunnetaan Virossa jo 1600-luvulta, mutta sekään ei koskaan ollut yleinen. Keskiajalla yleisiä lintupiruja olivat mustat- ja petolinnut, erityisesti varislinnut. Korppi oli antiikissa Apollonin lintu ja germaaneilla ylijumala Wotanin (l. Odin) seuralainen. Pohjolassa mustat vesilinnut, kuten kuikka, ovat olleet manalanhenkiä. Kukko voi olla hyvä tai paha: kukko itsessään on pirullinen, mutta kukonlaulu ja aamunkoi karkottavat Saatanan. Kukko on voinut pakanauskossa olla talonhaltijan esiintymä, mikä selittäisi sen kaksoisroolia. Kuriositeettinä varhaiskeskiajan Saatanalla oli kananjalat, ja meille tutut pukinjalat ilmestyvät vasta myöhäiskeskiajalla.