Vaikka Piru naamioituu ihmiseksi, valeasu ei koskaan olen täydellinen, vaan jokin tunnistusmerkki on olemassa. Jos kukaan aikuinen ei huomaa Sielunvihollisen verihampaita tai punasilmiä, usein pikkulapsi siinä onnistuukin koko perheen pelastaen. Usein saatanallisissa tapahtumissa käsillä on kuitenkin taikavettä, jolla silmänsä valelemalla saa kyvyn nähdä Saatanan juhlien ja tarjoilujen todellisen luonteen.
Miespaholaisella on usein selvä ammatti, jota hän vaikuttaa ilmestyessään harjoittavan, tai jonka tyypillisessä asussa hän ilmestyy. Keski-Euroopassa tyypillisiä ammatteja olivat metsästäjä, ritari ja pappi. Näistä ritari tai modernimpikin sotilas on Virossa tunnettu, mutta pappi ei niinkään. Tälle löytyy yksinkertainen selitys: Viron papisto asettui nimittäin monesti aatelin pöyristyttäviä rikoksia vastaan. Vaikka papitkin olivat saksmanneja ja 1300-luvulla Yrjönyön kapinan tappolistalla, heitä ei enää uudempana aikana koettu aatelisten tavoin läpeensä pahoiksi ikivihollisiksi. Metsästäjä on samoin Virossa tuntematon, ja pikemminkin yleinen rooli Saatanan kohtaajalle.
Kaikkein yleisin ilmestymä on aatelinen, joka ei kuitenkaan ole varsinainen ammatti. Sen tausta on tietysti osittain saksalais-virolaisessa rotuvihassa, mutta sillä on myös teologinen pohja. Jeesus toimi ja ilmestyy köyhänä, kun taas Saatana houkuttelee ihmistä syntiin muun muassa maallisella mammonalla. Kristinusko ainakin paperilla puolustaa köyhää: Orja päätyy taivaaseen, porho helvettiin. Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Etenkin orjuutta käsittelevissä kansanlauluissa viivat on vedetty suoraan saksalaisten ja kartanon sekä Saatanan ja Helvetin välille.
Yleinen tarina-aihe on Saatana vaunumiehenä. Ohittava kuljettava tarjoaa väsyneelle matkalaiselle kyytiä, mutta mihinkään ei oikein tunnu päästävän. Syystä tai toisesta Sielunvihollinen kulkupeleineen katoaa, ja matkustaja onkin yht’äkkiä keskellä korpea, polviaan myöten suossa. Kärrymies-Saatana mainitaan erikseen useammin kuin Pirun kaanoniset tunnusmerkit, kuten sarvet tai pukinjalat. Yleensä mustien hevosten vetämää vaunua ohjaa ihminen, mutta joskus siinä on selvästi jotakin pielessä: Ehkä kuskina on koira ja kyydissä vuohipukki. Ehkä hevoset vetävät perässään ruumisarkkua, tai ryysyläinen ajaa aatelisherroja. Usein hevoset lyövät tulta kavioistaan ja turvastaan, mikä on luultavasti perua germaanien ukkosenjumalalta. Hevoset itse paljastuvat usein yleiseurooppalaisen aiheen mukaisesti kuolleiden sieluiksi, kun Saatana ajaa varikolle kengittämään hevosiaan. Virossa kyseessä ovat toki kartanonherrat, mutta etelämpänä useimmin papin palveluksessa ollut sepän naistuttava, jonka näin tiedetään tehneen haureutta papin kanssa.
Vaikka Saatana onkin periaatteessa olevinaan kristinuskon vihollinen, hän toimii toistuvasti moraalinvartijan toimessa. Piru ilmestyy syntiä tekeville, ja pelottelee heidät kunnon kristityiksi. Erityisen ristiriitaiseksi touhu menee, kun päästään tanssiaisiin. Keskiajan teologien mielissä tanssi oli nimittäin yksiselitteisesti syntiä: 1200-luvun inkvisiittori Etienne du Bourbon’n mukaan Saatana oli itse keksinyt tanssin. Saatana kuitenkin ilmestyy Virossa sekä pakottamassa ihmisiä tanssiin että säikyttelemässä sen lopettamaan. Paras keino välttää Saatana-kohtaamisia onkin elää hyvän kristityn elämää.