Favismissa potilaalle aiheutuu tuntien sisällä härkäpavun syömisestä hemolyyttinen anemia, jossa veren punasoluja tuhoutuu nopeammin kuin niitä muodostuu uusia. Favismille alttiita ihmisiä tavataan eniten juuri Välimerellä, missä altistavaa geenimuunnosta esiintyy esim. Manner-Kreikassa eri alueilla 0–13,5%:lla, Sardiniassa 3–36%:lla ja Rodoksella 8–35%:lla ihmisistä. Favismi ei kuitenkaan tappaisi näitä kaikkia edes ilman hoitoa, nimittäin vain 12–15% alttiista koskaan saa kohtausta. Valtaenemmistö potilaista on alle 5-vuotiaita, mutta vaikuttava aines välittyy myös papuja syöneen eliön maitoon, jolloin imettävän äidin pavunsyönti voi myrkyttää lapsen. Siitäkin huolimatta 68–97% tapauksista johtuu tuoreiden papujen syömisestä sadonkorjuuaikaan.
Kuulostaa vaaralliselta. Ei siis ihmekään, jos papujen syönti olisi kielletty. Jotkut ovat arvelleet pythagoralaisten jääneen papujen ääreen tappavaa turpasaunaa odottamaan, koska he olisivat pelänneet hengittää pavun siitepölyä. Kerho harrasti myös kausittaismuuttoa kesä- ja talvialueiden välillä, jota on myös yritetty tulkita papujen välttämiseksi kasvukauden aikana. Näiden ajatusten perusteella pythagoralaiset on yritetty julistaa jopa favisteista koostuvaksi salaseuraksi, koska jäseniä kerrotaan seulotun ennakkoon. Tältä pohjalta olisi siis ihan hyvä idea kieltää pavut. Favismiahan esiintyy juurikin Välimerellä, missä Pythagoras vaikutti. Kuolemanvaara olisi ymmärrettävä syy kuolla papupellon reunaan.
Ikävä kyllä pythagoralaiset muuttivat alamaalta alamaalle, eivät siis karkuun kukintoja. Heidän ei myöskään missään toisinnossa kerrota pelänneen papujen nuuskimista, ja koko tapauskin esiintyy kirjoissa ensimmäistä kertaa 200 vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen – pilkkakertomuksessa. Pythagoraan papukielto lisäksi vaikutti lähinnä aikuisiin, vaikka favismi oikeasti haittaa lähinnä lapsia. Olisiko Pythagoras voinut silti olla tietoinen favismista?
Siinä hän olisi yli 2000 vuotta muuta maaimaa edellä, tauti nimittäin tunnistettiin vasta 1800-luvulla. Antiikin lääketiede tunsi useita harvinaisia tai vain liikakäytön seurauksena esiintyviä kasvimyrkytyksiä, muttei favismia. Päinvastoin, aikalaislääkärit pitivät härkäpapua terveysruokana. Kosin saarella toimineen lääketieteen jumala Asklepioksen temppelin yhteydessä kootussa hippokratisessa kokoelmassa mihinkään favismin kaltaiseenkaan ei ole viitteitä, vaikka viereisellä Rodoksen saarella tavattiin 1947–63 yli sata tapausta härkäpapujen syönnin ollessa kiellettyä. Favismi ei lisäksi ole nykyäänkään yleistä Pythagoraan kotikonnuilla saatikka työmailla Italiassa. Päinvastoin, pythagoralaisten keskus Kroton oli antiikissa tunnettu terveiden ihmisten kaupunkina. Aivan kuin tautia ei olisi antiikin aikana ollut olemassakaan.
Favismista on nimittäin myös eräs hyöty. Samoin kuin eräät muutkin veritaudit, kuten sirppisoluanemia, se suojaa malarialta. Malaria on sitä pahempi, mitä enemmän loisia veressä on. Jos muu tauti rajoittaa niiden määrää, oireet lievenevät. Sellaiset sairaudet yleistyvät malaria-alueilla, koska terve lapsi kuolee malariaan paljon helpommin ennen lisääntymisikää. Ilman malariaa sairaudet ovat vain haitallisia, koska niihinkin voi kuolla jo lapsena. Malariaa on useita tyyppejä, joista se vaarallinen saapui Kreikkaan ja Italiaan vasta vuosisatoja Pythagoraan ajan jälkeen, 200–300-luvulla eKr. Antiikissa Boiotian maakunta Keski-Kreikassa oli upporikas, keski- ja uudella ajalla se oli sietämätön malariahelvetti. Lapsikuolleisuuteen perustuva valikoituminen vie taudin saapumisen jälkeenkin aikaa, joten favismia on tuskin esiintynyt huomattavasti minään vuonna eKr.
Favismiajatus vuotaa siis lääketieteellisellä puolella kuin seula. Kun tähän yhdistetään papuvihan laajempi kulttuuritausta, on aikamme sankarin Pythagoraan uskottava olleen oman aikansa tuote, eikä mikään aikakoneella saapunut rationalisti.