Paha haju itsessään voi jopa loukata jumalia, ja vastaavasti mukava haju lepyttää niitä. Lähi-Idässä suitsukkeita poltettiin ja poltetaan juuri hienostuneen hajun saamiseksi pyhään tilaan. Historiallisesti monien muiden vikojen ohella haiseva hengitys saattoi estää juutalaisen toimimisen pappina. Itse asiassa monet kielletyt ruuat joko itse haisevat tai aiheuttavat hajua. Yleisiä ovat pavut ja sipulit. Sipulia hajuille heikot papit ovatkin välttäneet maaiman sivun muinaisesta Egyptistä nykyiseen Intiaan.
Sipuli, ja eritoten sen paha haju, on perinteisesti ollut yhteydessä manalan voimiin ja pahoihin henkiin. Lähi-Idässä sipuli ja valkosipuli kasvoivat Aatamin jalanjäljistä syntiinlankeemuksen jälkeen. Intiassa valkosipuli sikisi paholaisen verestä. Pahuuden kanssa tekemisissä olevaa kasvia on paitsi uhrattu samoille pahoille, myös käytetty niiden torjumiseen.
Kreikassa ja Italiassa valkosipuli on suojannut pahalta silmältä ja Intiassa karkottanut pahoja henkiä. Pahaan aikaan syntyneen lapsen joutumisen paholaisten sieppaamaksi saattoi Välimerellä estää ripustamalla vauvan kaulaan valkosipulia. Koska valkosipuli karkottaa pahan, sitäkin on pidetty yleislääkkeenä. Erityisen voimakas se on ollut spitaalin ja hulluuden parantamisessa. Se myös karkottaa skorpioneja. Englannissa valkosipuli on ollut pahojen henkien karkotukseen käytettävien juomien raaka-aine, ja saksalainen noita kieltäytyy syömästä sitä. 1700-luvun alussa Marseillessa ruttovainajia ryöstävät konnat suojautuivat tartunnalta valkosipulia syömällä. Eipä tosin tainnut auttaa.
Sipuleja on paikoittain uhrattu jumalille, mutta on se ollut myös kiellettyä. Mesopotamiassa 2000-luvulla eKr. sipuli, valkosipuli ja purjo olivat yleisiä uhrilahjoja. Niitä myös syötiin runsaasti, tiettyjä juhlapyhiä lukuunottamatta. Sen sijaan Intiassa sipulien uhraaminen on kielletty. Intiassa sipuleita on itse asiassa vastustettu syystä jos toisesta. Sen syöminen on periaatteellisella tasolla lihansyöntiä, eli kiellettyä, koska sipuli näyttää ihmisen päältä. (Mikään tällainen ei koskaan ole vitsi.)
Sipulin on uskottu myös voimistavan ihmisen ruumista ja himoja. Antiikin Kreikassa jo sipulin haistaminen piristi, ja antiikissa sipulia söivät raskaan työn raatajat, urheilijat, sotilaat ja merimiehet. Siitä sai nimittäin voimaa ja rohkeutta. Intiassakin sotilaat saivat työnsä edistämiseksi ottaa lihaa, sipulia ja viinaksia. Valkosipulia on myös syötetty tappelukukoille, ja niiden haavoihin on hierottu valkosipulisalvaa. Lähi-Idässä, Intiassa ja Kiinassa sipulien tiedetään myös kiihottaneen ja voimistaneen seksuaalisesti.
Vaikka tipoittaista sipulivihaa tavataan kaikkialla, tiettävästi koskaan koko kansa ei ole vannoutunut irti sipulinsyönnistä. Usein ylemmät luokat ovat halveksuneet sipulia syövää työkansaa, mutta sitä ei koskaan ole onnistuttu hävittämään täysin. Osaltaan tämän taustalla on epäilemättä sipulin hyvät ravintoarvot, viljavuus ja säilyvyys.