Kantava ajatus

Etelä-Viron setokaisten mallin mukaan tarkoitukseni on sekakäyttää modernia ja muinaista muotia – siksi ne esiintyvätkin valokuvissa lähinnä yhdessä modernien vaatteiden kanssa. Pellavapaita pikkutakin alla, olkaliina iltapuvun kanssa, pellavamekko juhlamekkona... Huomattava osa rautakauden tyylielementeistä sopii suoraan nykytyyliin – niitä voi ja kannattaa valikoida ja yhdistellä modernien elementtien kanssa.

Vöitä

Oppaassa on ohjeet lautanauhojen kutomiseen sekä valmiita malleja. Naisten vyöt on tehty 8–14 laudan levyisiksi ja miesten usein 20 tai enemmän. Lautavyöt ovat olleet noin 3 metriä pitkiä. Nahkavöitä ei kotioloissa ole juurikaan mahdollista tehdä, mutta pohjalaisille tuttu helavyö on tunnettu jo rautakaudella.

Ohessa myös kaavoja vaikeammille kuvioille. Kukin ruutu tarkoittaa tässä vierekkäistä lautaparia, joka liikkuu yhdessä. Nuoli myötäpäivään, siis oikealle, tarkoittaa siirtoa myötäpäivään, tavallaan eteen, ja päinvastoin Numero vasemmalla laskee rivejä ennen kuin kuvio toistuu.

Paitoja

Paidoissa ei ole tarpeellista käyttää istutettuja olkapäitä, koska pitkät hihat vetävät kainalot poimuille. Mikäli kauluksen nauhat ovat tarpeeksi paksut, kaulus pysyy kiinni omalla voimallaan. Muuten soljen käyttö on perusteltua. Perinteisen naisellisen lookin saa helposti vaihtamalla rintanauhat kontrastiväriseen kangaspaneeliin.

Kaikissa esitetyissä paidoissa on nauhakalvosimet. Volgan varresta tiedetään siirrytyn vanhasta solkityylistä nauhakiinnitysten kautta nappeihin, mutta valitettavasti kukaan ei vaivautunut kirjaamaan nauhajärjestelmästä yksityiskohtia. Tämän ratkaisun, jossa nauhalenkit kulkevat toistensa läpi, olen matkinut Italiasta.

Housuja

Schleswig-Holsteinin Thorsbjergin suohousut ovat laajalti tunnettu malli. Sukkahousumaisten jalkaterien ja supertiukkojen säärten käyttämiselle ei kuitenkaan enää ole perusteita. Vyönauhaa voi helposti käyttää nahkavyön kiinnittämiseen, ja lantiossa on yllin kyllin tilaa piilotaskuille. Kaikki lähialueiden esihistorialliset housulöydöt, ja myös lapinhousut, noudattavat etupaneeli-takapaneeli-lahkeet -kaavaa.

Tässä kappaleessa olen lisännyt eteen piilotaskut molemmin puolin ja jättänyt säären leveäksi. Kapealahkeisiin housuihin saa säärystimet helposti päälle, mutta niille ei nykyään ole tarvetta. Alunperin vyönauha olisi käännettynä naruvyön yli ja alas, mutta se ei oikein toimi nykyvaatteisiin yhdistettynä. Liituraidat asettuvat suorastaan yllättävän hyvin, mistä päätellen malli on aikanaan suunniteltu raidallisille tai ruudullisille kankaille.

Mekkoja

Tässä mekoksi on laskettu mikä tahansa vuoraamaton pitkä naistenvaate. Naisten perinteisen runsas nauhakoristelu lisää työmäärää erittäin nopeasti, joten esim. yllä mainittua kontrastipaneelia kannattaa käyttää mekoissakin.

Naistenvaatteet on aikanaan koristeltu miestenvaatteita runsaammin, mikä näkyy työmäärässä. Punaiseen mekkoon upposi 40 työtuntia, ja se vastaa nappikiinnitystä ja värillistä pellavaa lukuunottamatta läheisesti tsaarinajan naistenpaitaa. Harmaassa on nähtävissä voimakas mantšuvaikutus. Koska nykyajan vaatteilta vaaditaan tiettyä tiukkuutta, niihin kannattaa rakentaa napitus. Molemmissa se on piilotettu rinnalla kulkevaan nauhaan, punaisessa kirjamellisesti napeilla, harmaassa nauhoilla.

Takkeja

Miesten takkeihin olen tehnyt kiinteät laskokset matkimaan vyökiinnitystä. Kangas ei kuitenkaan laskeudu kunnolla ilman vyötä, joten käytännössä laskokset ovat vain apuväline. Naisten takkeja en toistaiseksi ole tehnyt, mutta ne luultavasti toimisivat mainiosti raskastekoisina mekkoina.

Manttelin paksu, pellavalla vuorattu, villakangas ei toistaiseksi ole hävinnyt millekään Oulun lämpötilalle. Sen sijaan pikkutakkimittainen takki on yllättävän viileä. Sen helma ei pidä pyöräillessä tuulta, mutta voisi kävellessä toimia ihan hyvin. Kosto sen sijaan on talvella selvästi vilpoinen.

Viittoja

Meidän kulmillamme viitat ovat olleet suorakulmaisia, mutta niiden koko vaihtelee vuoden ja alueen mukaan. Pienimmillään vatjalainen õlkaliina vastaa toiminnoiltaan lähinnä kaulaliinaa tai šaalia. Suuremmat mallit toimivat pakkas- ja sadeasuna. Niille on hahmoteltu myös mm. makuupussikäyttöä.

Miehillä on tavattu kahta pukemistapaa, joista vanhemmassa viitta on kiinni soljella oikealla olalla, ja etupuoli tarvittaessa vasemman olan yli heitettynä. Nuoremmassa tyylissä solki on kainalon alla. Vaikutelma on isommalla viitalla varsin toogamainen, joskin joitakin vuosisatoja sen muodista häviämisen jälkeen. Naisilla viitta on puettu symmetrisesti kaulan ympäri ja tarvittaessa kauhottu syliin. Sadetakkinakin viittaa voi käyttää, mutta vain naismaisessa asennossa. Ehkä sade on ollut miehillekin machoilua voimakkaampaa?

Toteuttamattomia ideoita

Koristeruudut ja muun koruompelun voi korvata esimerkiksi huopakukilla tai muilla erikseen rakennettavilla elementeillä. Sellaiset eivät tietenkään ole mitenkään historiallisesti autenttisia, mutta eivätpä nämä ole kyllä muutenkaan, eikä niiden tarvitsekaan olla.